Kyllä sen on saanut huomata (varsinkin viimeaikoina) että mitä lapsiin tulee ovat he hyviä erottelemaan "jyvät pakanoista" vai miten se sanotaan. Nimittäin mitä ystäviin ja kavereihin ja muuten vaan ihmisiin tulee niin huomaa mitä jäljelle on jäänyt/jää. OIKEAT ystävät.

Myöhemmin voi varmaan olla tyytyväinen että roskat jää jaloista pois mutta nyt se vähän harmittaa... joskus illat on hyvinkin perhekeskeisiä, oikeastaan tosi usein (aina). Ystävät kyselevät vointia kun tietävät että olen raskaana, tällä hetkellä flunssassa ja huono selkäisenä... ovat harmitelleet kun välimatkaa on niin ja niin paljon, haluaisivat nähdä useammin. Ja mitä näihin ns. kavereihin tulee... he valittavat mulle omaa kurjaa elämäänsä, tai hehkuttavat kun elämä ei olekkaan kurjaa, valittavat ja sitten taas ovat valittamatta mutta kuitenkin kyselemättä vointia/tarjoamatta apua. Viimepäivät olenkin miettinyt voisinko heivata loputkin roskat jaloista... niistä tulee vaan huono mieli, mitä niillä tekee??? En mie ole mikään terapeutti sentäs että mulle voi tulla avautuun asiasta ku asiasta (ei mulla aina edes kiinnosta), niitä tehdään ystävien kesken ja niin että se on molemminpuolista, kerrotaan hyvät ja huonot asiat, kysellään ja yhdessä keskustellaan.

Mulle kuitenkin jää mahtavat 3 vai olisiko sittenkin 2 sellaista ystävää jotka ovat aarteita.  Ja ei, ei minua kannata pyytää mihinkään... miehän olen raskaana ja mullahan on pienet lapset, ystävät onneksi ovat huolehtineet senkin pyytämisen vaivan, ovat pyytäneet tekemään muutakin kuin vaan KUSKAAMAAN.

Sainpahan sanottua, miettiny olen jo kauan että kirjotanko... nyt oli jo pakko ja en kadu.