nuita juhlittiin joulukuun 15 päivä 2007.  Päivä meni oikein mukavasti syödessä ja juodessa ja juhliessa. Mummo otti pojan  vieläpä yökylään jotta saadaan istua iltaa ystävien seurassa ja mukavaa oli. Sain houkuteltua yhen tuttavapariskunnan meille yöksikin.

Lähdimme kiertelemään paikallisia kuppiloita, olin tietenkin kuskina. Myöhemmin alkoi jo väsyttää ja sanoin miehelleni että lähtisimme kotia ja se tuttavapariskunta mukaan vaan. Vein ensin yhden toisen tuttavapariskunnan kotia ja niille valitin kuinka mulla on huono olo ja heikottaa... No ei siinä, vein heidät kotia ja hain mieheni ja tämän pariskunnan mukaan kotiin. Lopulta kello kuitenkin olikin jo neljä ennen kuin pääsimme nukkumaan, minun piti ottaa varalta sankko viereen jos satun oksentamaan.

Kello oli 7.50 kun sitten heräsin alle 4:n tunnin uniltani ja ajattelin siinä mielessäni että voi vidu, olen kussu housuun ja vieläpä kaiken hyvän lisäksi täälä on ihmisiä yökylässä, NOLO!!! Ja ei ku hipsin hiiren hiljaa veskiin vaihtaan pöksyjä ja sit kömmin takas kultsin viereen ja hetki meni ja taas se kusi vaan tuli... no nyt sitten hipsin tän tuttavapariskunnan naispuoliskon luo ja yritin hiljaa kuiskata että taitaa mennä lapsivettä se siinä sitten pienessä pöhnässä otti ja oli kattovinaan että joo-o, vettä se on. Seuraavana juoksen vessaan ja huuan niin että talo raikaa "mulla tulee vettä niinku hanasta", ukko tokasee että kusit sitte housuun ja toinen puolisko tuttavapariskunnasta sanoo että " ei saatana, nyt et kyllä ala synnyttää... on muuten krapula". Ja koska ukot oli ehkis porukan heikommasta päästä otin tän naispuoliskon mukaani ja lähdimme synnärille.

Sielä se sitten todettiin lapsivedeksi ja ajattelin että ei voi olla totta, 6viikkoa etuajassa! Meillä oli ollut juuri pariviikkoa ennen tätä tapahtumaa muutto ja olin rehkinyt ehkis pikkasen liikaa ja yks kaunis päivä aloin vuotaa verta, soitin ite itelleni ambulanssin ja pojalle hoitajan (mies oli töissä ja pappa tuli sit pojan luo), se todettiin silloin ei vakavaksi vuodoksi. Ja nyt meni vedet...itkin äidilleni että miksi tämä raskaus ei ole sujunut niinkuin olisi pitänyt ja olin ihan varma että vauva ei ikimaailmassa pysy hengissä kaiken tapahtuneen jälkeen...

Meni 3 päivää ja tuli hoitaja "supistaako? valuuko vettä tasaseen tahtiin?" "ei supista ja sänky on likomärkä, voisinko saaha puhtaan pedin" "tottakai".
Päivä 4 aloin jo hermoileen että kun kotona ei mikään ole vauvalle vielä valmiina ja lahjatkin on vielä paketoimatta... "voisinko päästä käymään kotona hoitamassa asioita" ...pitkän ja hartaan mietinnän jälkeen pääsin käymään kotona "aamulla seiskaksi takasin verikokeisiin".
Päivä 5 kyselin että miten ois ku tahtoo kotia kovasti ja ku ei supista ja ei tee yhtään mitään... vettä vaan lirisee. Jouduin käymään kahden eri lääkärin juttusilla kunnes päästivät minut kotia ja käynnistysajaksi sovittiin 27.12 klo 8.30. Lähdin samana iltana kotia, meille oli hälytetty äitini valmiuksiin että kun vauva nyt tekee tuloaan ja kun on tuo pieni poikakin...
21.12 Heräsin kotona omasta sängystä ja ei kiirettä mihinkään, vettä vaan lirisee mutta päätin lähteä pojan kans kerhoon pikkujouluihin, sielä ihmiset vähän olivat ihmeissään kun mainitsin että "ai niin joo, mulla sitten lorisee tässä samalla lapsivedet" sielä yhen jos toisenkin mamman suut loksahti auki. Päivä oli ja meni.
Yö oli rauhaton, join 2 litraa mehua ja kävelin pitkin poikin, poika heräs kuudelta ja minun olo oli kummallinen, mittasin kuumeen se oli joku 37,5 (minua oli osastolta lähtiessäni neuvottu että jos vähänkin kuumetta niin heti takasin). Puoli seitsemältä kuume oli jo ylittänyt 38 asteen ja aloin täristä. Kello kahdeksan lämpötila läheni 39 ja sitte lähdettiin... en tiiä mikä siinä aamussa kesti tunnin ennen ku tajusin että pirskele, se on menoa ny.

Pääsimme synnärille, aloin vuotaa jo vertakin kuume oli taivaassa asti ja näkökyky heitteli. "kiireelliseen sektioon" ja niin minua kärrättiin menemään. "jos vauva on kunnossa me kyllä näytämme sen sinulle mutta jos on hätää niin se täytyy viedä heti teholle" 22.12.2007 klo 10.06 kuuluu sermin takaa itkua ja joku sanoo " se on tyttö". Ja se vietiin pikimmiten pois, kuulin kun käytävällä sanoivat miehelleni että tyttö tuli (mies odotti siis käytävällä, ei kestä verta).
Ajattelin että sinne meni minun vauva ja itkin...kukaan ei kertonut mitään, pöhnässä kuulin kun lääkäri puhui huoneessa toiselle lääkärille että jos vedet menee näillä viikoilla se on heti käynnistys eikä muita vaihtoehtoja ajatella.
Lopulta lasten lääkäri tuli takasin kun minua jo kursittiin kasaan kertomaan kuinka vauva on teholla ja voi silti hyvin, mutta kipeä vauva on, ei kestä kosketusta. Minun vesi oli muutuunut vihreäksi ja erittäin pahan hajuiseksi, kohtutulehdus.

Illemmalla kävin katsomassa osastonhoitajan kanssa vauvaa mutta ei siittä tullut mitään, itkin vain, oli niin vaikeaa nähdä pikkuinen sairaana letkujen peittelemänä. Illemmalla tila vauvalla huononi, joutui hengityskoneeseen ja sai 100prosenttia lisähappea. Mutta niin minun pikkuinen vaan jaksoi ja painokin saatiin lopulta selville 2240g ja pituus saatiin useamman päivän päästä mitattua 46,5cm (syntyi siis viikoilla 34+5). Ensimmäinen annos oli 1 millilitra maitoa...ja niin pieni masu täyttyi. Vauva oli 5 päivän ikäinen kun näin sen ensikerran avaavan silmänsä, ei se raukka saanut niitä aikasemmin auki kun lääkkeet turvotti. Viikon vanhana otettiin pois hengitysletkut ja ensimmäistä kertaa kuulin vauvan itkun, voi sitä ihanaa ääntä. Samoihin aikoihin saimme pitää lasta sylissä ensimmästä kertaa. Silloin päätti kait meidän rinsessa että haluaa kotia, parantuminen alkoi vauhdilla... pian meni maitoa jo isoja määriä 50ml, huh huh ;)  Kotia tyttö pääsi 2.1.2008. <3

Hieman nyt katkerana olen ollut siitä että raskautta ei käynnistetty vaikka viikkoja oli noinkin paljon ja vauvan painoarvio oli yli 2kg. JOS se olisi käynnistetty olisin ehkä voinut synnyttää alakautta ja mikä eniten risoo niin pieni tyttöni oli sen takia niin niin kipeä ja kosketusarka kun se tuli kuin tulikin se kohtutulehus ja se tarttui vauvaan, kuume jne. Eipä auttanut antibiootitkaan. Mutta lopulta kaikki hyvin ja puhuin lääkärin kanssa asiasta ja sovittiin että ei ne jossittelut enää kannata... ei niin. Mutta harvalla valuu melkein viikon lapsivedet niin että voit kuljeksia ympäriämpäri kylää, käydä kaupassa ja kerhossa jne...