Tyttö oppi kävelemään :) tai no se otti ekat askeleet 4.2 mutta siihen se sitten tyssäs kunnes tänään se on kävelly tosi reippaana ympäri kämppää, tosin silloin kun on ihan kauhee kiirus niin mennään orankityylillä (meän tyttö ei konttaa vaan kulkee sillai hauskasti istualleen) ku sillai pääsee lujempaa. Tänään tyttö on muuten tasan 1v 2kk. Poika lähti kävelemään kun ikää oli 1v ja 1viikko mutta poika tosin meni 10 pvää yli lasketunajan jotenka jos kuvitellaan että tyttö ois syntyny 10päivää yli lasketunajan (la oli 28.1) niin hän ois syntyny 7.2 jotenka hän ois ollu 1v 2viikkoa... joten ei ollenkaan mitenkään kehityksestä jälessä... siis jos asiaa ajattelee tuolta kantilta mutta eipä tuo myöhässä ole silti nytkään. Ja siis tyttöhän on syntynyt keskosena. (selvennys) ;)

 

 

Ja sitten kun aamupäivällä oli niin mahtava ilma niin lähin koirulin ja pojan kans piiiitkälle lenkille. Sen takia piti tehä oikein megamaalinen lenkki ettei tarvinu miettiä mitä missaa koska täälä järjestettiin paikalliset hiihtotapahtumat. Olen asunut tällä paikkakunnalla nyt melkeinpä tasan 3 vuotta ja kaksiin aikasempina vuosina järjestettyihin hiihtoihin olen osallistunut ja niin piti tänäkinvuonna kunnes tajusin että tänävuonna näin juhlahiihdon (kolmannetkymmenet hiihot oli tänä vuonna) kunniaksi ilmoittautuminen maksoi 20€/20km. Ennen hinta oli 15€ joka sekin oli yläkanttiin mutta hinta jonka pystyin vielä maksamaan niin tänävuonna anopin kans tuota kauhisteltiin ja tulimma siihen tulokseen että hiihtää saa ilmaseksikki...

 

No lenkillä oli aivan ihana tallustella ja koiruli mulla oli irti ja poikaki halus kävellä kovasti kunnes sieltä jostaki puskan takaa tuli joukko moottorikelkkoja, ihan tuhatta ja sataa... se ensimmäinen kelkkailija joutu huitomaan takanatulijoille että tajuaisivat varoa meitä (paljoo eivät hiastaneet vauhtia). Sain just ja just koiran kiinni ja pojan siihen laitaan ja kun kolme kelkkaa oli menny meistä ohi niin jatkettiin matkaa kunnes sieltä tuli vielä neljäs kelkka joka ajo niin vauhilla meän ohi että poika kaatu ojaan ja sillehän tuli kauhia hätä että äiti kotia kotia... olipa taas rattosa loppumatka, kiitos sille kelkkailijalle joka et tajunnu jarruttaa juuri yhtään ja menit niin läheltä meitä että poikani kaatui ojaan!! HV!!! Onneksi en ehtiny päästää koiraa uuelleen irti, en edes halua ajatella miten ois voinu käyä.