Meillä on ollut tässä nyt sellainen sairastupa jos niin voi sanoa... Se alkoi noin 2 viikkoa sitten tytyn todella todella huonoista öistä. Joka parin vain huutoa yön jälkeen alkoi olemaan oksentamista ja ripulointia... Eräänä aamuna se sitten oli jo kuumeinen ja veltto koko tyttö. Ei edes sängystä päässyt ylös... makasi vaan ja oli ihan veltto. Silmät oli puolitangossa ja mikään ei maistunut... kaikki mitä mukamas söi tai joi niin tuli ihan varmasti suun kautta ulos ja mikä ei tullu suun kautta niin pieni pieru ja varmasti valu lahkeesta loputki. No vein tytön päivystykseen ja sieltä käskettiin tulla takaisin sitten kun tilanne on pahempi??!!?? No oli siinä se että tottakai tyttö juuri sairaalassa virkistyi ja alkoi juoksennella pitkin käytäviä... yritä siinä sitten selittää että se oli vasta ihan veltto ja tajunnan hämärämailla. No tässä on nyt kittuuteltu huonoilla öillä ja aletaan olemaan jo voiton puolella... ei sitten missään vaiheessa käytetty tyttöä uudestaan sairaalassa vaan hoisimme häntä kotona. Pienellä on ollut joku todella iso läheisyyden halu viimeaikoina... siksi ollaan nukuttu mieheni kans vuorotellen levitettävällä sohvalla että tyttö on voinut olla vieressä... Tyttö ei normaalisti voi sietää sitä että hänen vieressä joku nukkuisi (kokeiltu on aikasemmin ja ei tykänny) ja nyt sitten on ollut ihan kokoajan iholla kiinni. Meillä kun poika koisii jo valmiiksi meän välissä niin ei sinne ois enää tyttö mahtunu niin siksi tämä sohvaratkaisu... no nyt tyttö onneksi on nukkunut jo ihan kokonaisia öitä ja mie sekä mies ollaan saatu nukkua molemmat makkarissa.

Tässä kuvia kun tyttö oli pahimmillaan kippeenä... se nukahti ihan mihin sattu :)

Sitten isoveikka halusi tulla siskoa hoitamaan ja mikäs parempaa hoitoa läheisyydenhaluiselle siskolle ku mennä sen viereen nukkumaan... <3

Ja kyllä huomaa että nyt aletaan olla jo terveitten kirjoissa... on nimittäin se sama vanha vuorikiipelijä astunut esiin ja tässä tulos... (se on ruokapöytä ja sille on niin kiva kiivetä ja sitte kiljua ja huutaa äitiä että äiti saa melkein sydärin kun huomaa missä ollaan)

Eikä toinen laita yhtään sen huonommaksi... yks päivä olin vissiinki kodinhoitohuoneessa pyykin pesussa tai jotahii ja aloin kuuntelemaan että kovin on hiljaista niin löysin poitsun nukkumasta ihan sohvan laialta... (ei tippunu, ehin onneksi pelastaa ;) )

Että tämmöstä pientä elämää...