Otsikko kuvaa oloa... edelleen on pahoinvointia ja tuntuu että eikun pahenee... laatta lentää mihin aikaan päivästä vaan ja melkeinpä mihin vaan. Yöt menee veskissä ravaten ja en sitten saa heti unta ja valvon tuntikausia pyörien ja hyörien. Aamusta heti ylös lasten kanssa. Olenkin tässä miettinyt että mihin hulluun sitä on taas itsensä laittanut, voin melkeinpä sanoa että tämä vauva jää meidän kuopukseksi... Miten tämä pahoinvointi on alkanut vasta nyt näin rajuna. Ehin jo luovuttaa ne lainassa olleet sea banditki takas omistajalle ku luulin että tää pahoinvointi oli ja meni... tuleekohan meille poika? Esikoinen on poika ja tämä alku on kyllä ihan samaa kuin silloinkin, tytöltä oli helpompi. Harmi sinänsä ku mielestäni keksin jo niin hyvän nimen tytölle... mutta enkhän mie keksi poikasellekki ku alan makustelemaan.

rv 13+0