Eikä ihan mikä sattuu kuume vaan marsukuume, se on iskenyt jälleen minuun... Mieheni sisko kun laittoi viestiä yks ilta kuinka hyvin heiän marsulla oli mennyt näyttelyissä niin mulla tuli ihan ikävä niitä näyttelyitä ja sitä edellis illan hössötystä kun elukka pitää olla tiptop kunnossa.

Olen elämäni aikana omistanut yhteensä 5 marsua joista ensimmäinen oli joskus 90-luvulla kun olin ihan pieni tyty, marsun nimi oli Fiia ja se eli yli 6vuotiaaksi. Sitten opiskelu aikoina hankin itselleni Teppoaapon ja pitihän sille hankkia pari kuukautta myöhemmin tyttökaveri, Maisa. He tekivät lapsukaisia 4kpl, möin pennut aika raskain mielin ja Tepsukka kastroitiin.

Sitten eräs ystäväiseni ilmoitti ettei voinut pitää heiän tyttömarsua Pipsaa ja otin Pipsan laumanjatkoksi.

Teppoaapo oli se semmoinen näyttelytykki ja menestystä tuli, kauin reissu oli Oulusta Tampereelle näyttelyihin ja sielä törmäsin ensimmäiseen rotumarsuun, skinny Leevi. Siltä seisomalta ostin kaverin ja otin mukkaan. Leevin ja Tepon kans kierreltiin paljon näyttelyitä kunnes syntyi esikoinen joka vei multa ihan kaikki mehut ollessaan vähän niinkus koliikkilapsi. Taisi siinä vähän synnytyksenjälkeistä masennusta olla ilmassa ja Leevin möin tälle mieheni siskolle joka sittemmin innostui näistä skinnyistä enemmänkin ja hommasi lopulta 3 skinnyä. 3 muuta marsua lopetettiin. Päätös silloin ei missään vaiheessa ollu helppo eikä marsuja myyty pois eikä lopetettu hetken mielijohteesta vaan yritin ja yritin ja miehenki yritti ettei meidän olisi tarvinnut vinkujista luopua, mutta lopulta kun kyseessä oli tavallaan oma terveys niin tilanne oli pakko.

Mutta siis, marsu ois kiva... olen ajatellut sheltie rotusta marsua, eli pitkäkarvaista. Mies ei tosin innostunut mutta se ei tosin tullut yllätyksenä

Vasemmalta oikealle: valkoinen Maisa, Teppoaapo ja Pipsa

Skinnypoika Leevi, Leevikin tosin on jo marsujentaivaassa syömässä pilviporkkanoita. <3

Laumanjohtaja Juuso ja marsukaverit.

Juusosta muuten, se on ollut nyt yli 2 viikkoa hukkareissulla